Perjantaina sain nauttia vapaapäivästä. En muista koska viimeksi olisin viettänyt perjantain ilman töitä. Hassua. Päivää rytmitti kuitenkin se, että työnarkomaanina heräsin aamulla 6.22. Mielestäni paras aloitus päivälle oli suunnata Hulluille Päiville. Meni kyllä ihan mahdottomaksi noiden kosketiikkaostosten kanssa, mutta menköön.
Lounasseurakseni sain spontaanisti Katarinan ja shoottasimme myös hänen päivänasunsa. Kun Katarina lähti, kävin tutustumassa Lähetyskirppariin, joka sijaitsee Heinäpäässä. Voi pojat, mitä olenkaan menettänyt! Menin siellä täysin sekaisin kaikista niistä halvoista retrovaatteista. Aivan mahtavaa tietää, että asuntoni nurkan takana on aarreaitta.
Kirpparihuuman jälkeen syvennyin rahoituksen jännittävään maailmaan, mutta onnekseni kaverini päätti piristää päivääni ja pyysi käymään illalla.
Otin kutsun vastaan ja kuvailin vähän kamuni elinympäristöä.
Tähän asuntoon voi käydä jättämässä vanhat pitsiunelmansa.
Asunnosta löytyy käytettyjen teepussien lajitelma- katosta.
Asunnon emäntä rakastaa kisuja.
Virkattu tuoli tuo hymyn naamalle.
Kiitokset asunnon emännälle! Illanistujaisissa oli rento tunnelma, mutta keskustelunaiheet vaihtelivat kuitenkin ripeään tahtiin.
Huippua, kun saa uusia näkökulmia tarkastella maailmaa ja omia ajatusmalleja.
-Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti