Party Sneak Peak

-Emilia

Pietari on ”Venäjän ikkuna Eurooppaan”, portti länteen

Pietari hämmensi minua. Se hämmensi minua niin paljon, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Pietarista puhuttaessa kuulee lausahduksia, että sehän on kuin Länsimaat. EI OLE. Ei ainakaan, jos sinut laitetaan viikoksi asumaan Pietarilaiseen opiskelija-asuntolaan tunnin matkan päähän Pietarin pääkadusta. 

Tässä Pietarin kuvaflowni kommentteineen. Pietarin matka liittyi matkailualan opintoihini ja sain tästä reissusta palkinnoksi opintopisteitä.

Matkan alussa Allegron upeutta ei huomannut, mutta takaisin tullessa se vaikutti hienoimmalta junalta ikinä. Toimiva vessa saippuineen ja papereineen toi palatessa lähes kyyneleen silmäkulmaan.

Pietarilainen opiskelija-asuntola. Tämä oli kotini viikon.

Asuntolan käytävä.

Asuntola ulkoapäin. Mielestäni on hassua, että asuntolan ainoa, rautainen ulko-ovi lukittiin 00.00-5.30 väliseksi ajaksi kaikilta opiskelijoilta. Ottaen huomioon asuntolan sähköjärjestelyt, tulipalonriski oli mahdollinen jopa todennäköinen. Koska alaikkunoissa oli kalterit, ainoa pelastautumistie olisi ollut hypätä toisen kerroksen ikkunoista.

Asuntolan sähkökaappi.

Onneksi hampaat ymmärsivät olla kipeytymättä.

Kaupasta sai sentään tuoretta kalaa.

Tässä asuntolan huone, jossa asuin viikon. Nukuin mukavasti vanerin ja noin 2cm paksun patjan päällä. Koska ikkunat hieman vetivät, viltti ei täysin pelastanut minua yön kylmyydeltä.

Kuvassa näkyy hyvin viikon selviytymistarvikkeeni. Wc- paperia pytyllä kaipaava, joutuu kuljettamaan sen itse kaikkiin yleisiin vessoihin aivan kuten saippuankin. Koska Venäjällä on omien havaintojeni perusteella melko yleistä hoitaa tarpeensa seisaaltaan, Fairi oli ystävä pöntön reunojen puhdistamisessa. Tietenkin, jos haluaa treenata reisilihaksia slaavikyykkäys pöntön yllä on myös vaihtoehto.

Pietarin kraanavedestä sanoisin sen verran, että se on melko ruskeaa ja haisee viemärille. Sitä kuitenkin voi (kuulemman) juoda ja käyttää ruuanlaitossa. Tietoisesti kraanavettä en Pietarissa nauttinut, mutta kerran teeveteni koululla näytti vaaleassa kupissa hieman rusehtavalta, vaikka siinä ei ollut vielä teepussia. Imodiumia ei tarvittu.

Asuntolan vessa.

Ja muistakaa Pietarissa ollessanne laittaa vessapaperit siihen vieressä olevaan roskakoriin. 

Vinkki. Jos vessa ei vedä, voit aina irroittaa pöntön kannen ja etsiä vetomekanismin, jolla mahdollisesti saat vessan vetämään. 

Luulisin näitä vessankäyttöohjeiksi. 

Asuntolassa oli yhdelle kerrokselle kaksi pyttyä naisille ja kaksi miehille. Naisten pytyistä toinen ei halunnut vetää ja toinen toimi vaihtelevasti.

Jos jotain opin Pietarin matkallani, wc- tilojen hygieenisyys ja saatavuus vaikuttavat dramaattisesti mielialaani. Viikon pääpuheenaihe oli vessat.

Suihkussa ei sen ohjeiden mukaan saanut käydä maanantaisin ja torstaisin. Suihkussa sai käydä vain 16.00-23.00 välisenä aikana. 

Olin pahis ja rikoin kaikkia sääntöjä- suihkuun maanantaina ja torstaina klo 00.00 jälkeen MUHAHA. Suihkuhetken sai tosin viettää kenen Sergein kanssa tahansa, sillä nämä suihkut olivat koko kerrokselle yhteiset niin miehille kuin naisillekin. 

Jotta elämä ei olisi Pietarissa liian mukavaa, sen sillat nostetaan öisin ylös. Asuimme tietenkin keskustaan nähden sillan väärällä puolella. 

Mikä tämä juttu on venäläisten ja ilmapallojen kanssa? Koulunruokala. 

Juuri ennen kouluruokaa mietittiin, että ei syödä varmuuden vuoksi tällä reissulla majoneesia tai kananmunaa. No "salaatista" löytyi kumpaakin.

Yliopistolla.

Hupsu metropoletti. Näitä ostamalla pääsi metrotunneleihin ja sai matkustaa metrolla niin kauan kuin halusi. Metrot suljetaan 00.00-5.30 väliseksi ajaksi.

Mielestäni Pietari on parempi paikka culinaristi-matkalle kuin Lontoo. Kuvassa näkyvä Market Place muistutti kovasti, mitä tahansa eurooppalaista ravintolaa. Ruoka oli laatuunsa nähden kohtuu hintaista ja erityisesti ravintolan syömisympäristöön (ja vessoihin) oli panostettu.

Ehkä paras matkavaate ikinä oli R-Collectinon anorakki. Mahtava tuo kengurupussukka, jos haluaa säilyttää passinsa ja rahansa turvassa. 

Slaavikyykkäyksestä tuli uusi harrastuksekseni.

Todellinen slaavikyykkääjä.

Ladoja Pietarissa oli yhtä paljon kuin Suomessa Toyotoja.

Erittäin turvallinen automatkani Pietarissa. 

Erittäin turvallinen kuskini Pietarissa. 

Saarella oli lastentalo ja koirien hautausmaa.

Yliopiston käytävä.

Huomasin monessa kohtaamassani asiassa venäläisestä kulttuurissa, että vanhaa ei oikeastaan ikinä kunnosteta tai korjata, vaan se jätetään heitteille, kun viereen jotain rakennetaan uutta. Oman analyysin perusteella tästä johtuen Pietarin skyline ei mahdu horisonttiin. 

Tällä hetkellä Pietarin keskustaa reunustavat korkeiden kerrostalojen työmaat. Ennustan, että jonain päivänä keskellä Pietaria on asumiskelvoton tunkio, jota ympäröivät korkeat pilvenpiirtäjät. 

Kävimme biisonifarmilla, jossa oli KOLME biisonia. Farmi=kolme eläintä. Olen edelleen maalaistyttönä järkyttynyt.

Slaavikyykkäystä metsässä.

Kaikesta extremestä huolimatta selvisin hengissä takaisin Suomeen. Pietarin matkasta oppineena aion tästä edes varautua aina ääriolosuhteisiin varustamalla matkalaukkuni kumihanskoilla, tiskiharjalla ja desifiointiaineella. 

Matka oli hauska ja sen aikana naurettiin paljon naapurimaamme tavoille ja ihmisille, mutta ajattelin pysyä hetken erossa Venäjästä. En oikein osaa sanoa, mitä odotin, mutta minun täytyy edelleen käsitellä joitakin asioita, mihin Pietarissa törmäsin. 

Tulevaisuudessa voisin lähteä Pietariin, jos saisin itse järjestää matkani tai ainakin olla hyvin informoitu tulevasta. 

-Emilia