Missä onni on?

Minulla oli tänään tentti. Tiesin, että juuri tähän kyseiseen kurssiin paras tapa valmistautua olisi ollut käydä luennoilla ja tehdä välitenttejä. En tehnyt kumpaakaan, koska olin töissä. Päätin kuitenkin lukea ja käydä katsomassa, millainen tentti on kyseessä.
            Heräsin aamulla 5.30 ja halusin vielä katsoa kaikki harjoitustehtävät viimeisen kerran läpi. Sen tehtyäni tein kahvia ja luin Helsingin Sanomia.
            Luin yhden artikkelin. Artikkeli käsitteli 60-vuotta täyttäneen saattohoitolääkäri Juhan elämää ja hänen näkemystään siitä. Aamulla kello 7.10 itkin.
            Juha kertoi, kuinka ihmiset eivät kuolinvuoteellaan muistele työuriaan tai maallisia saavutuksiaan. "Heillä ei ole enää tarvetta esittää mitään tai pysyä pinnallisissa jutuissa. He haluavat puhua elämän merkityksestä, oman elämänsä kulusta ja kaikesta, mikä liittyy ihmisenä olemiseen ja elämiseen. "     
            Toivon, että sinäkin lukija, luet kyseisen artikkelin. Vaikka se ei koskettaisi sinua yhtä vahvasti, pysähdy miettimään, mikä elämässäsi on oikeasti tärkeää.
            Matkallani bussipysäkille mietin, mitä asioita muistelisin, jos tietäisin kuolevani huomenna. Ajattelin kaikkia matkojani. Ajattelin kaikkia niitä ihania ihmisiä, joihin olen saanut matkoillani tutustua. Ajattelin läheisiäni ja omaa elämääni.
            Tentti menetti merkityksensä. Aloin miettimään, mikä tekisi minut onnelliseksi tai mitä haluaisin tehdä, jos en kuolisikaan vielä huomenna. Halusin tanssia sateessa ja juoda viiniä auringonpaisteessa. Halusin kokea enemmän. Mietin myös kaikkia niitä paikkoja, joissa en ole vielä päässyt käymään ja kaikkia niitä ihmisiä joita en ole vielä tavannut.
            En usko, että sain tänään niitä viittä opintopistettä, mutta se ei haittaa. Tuntuu, kuin olisin saanut enemmän kuin ne opintopisteet.

 -Emilia