SERENATA POZNANILLE: Minun Lontooni part. 1.

Vankka suunnitelmani oli laittaa kaikki Lontoo-asiat yhteen postaukseen, mutta VR:n Wi-Fi ei ollut asiasta täysin samaa mieltä.

Jos blogissamme sinua kiinnostaa enemmän asukuvat, lue vaikka tämä postaus, jossa esittelen vaatteita, missä juoksin ympäri Lontoota. En suosittele tätä postausta myöskään, jos haluaa tarkan infopaketin Lontoon päänähtävyyksistä.

Sen sijaan (edellä olleen huikea mainospuheen jälkeen) suosittelen postauksen kuvien selaamista, jos haluaa päästä Lontoo-flowhun, jota elin ja hengitin kokonaiset viisi päivää. Toisinaan saatan mainita muutaman sanasen paikoista, joissa olen ollut, mutta pääosin kuvasin Lontoota, miten sen koin ja näin. Nauti.

Camdenista löytyi pienyrittäjien yhteinen myynti ja workshop-tila. En aluksi meinannut edes käydä pimeässä tunnelin omaisessa liiketilassa, mutta onneksi en voinut ohittaa hurmaavan naishenkilön vaaterekkiä, josta löysin Leviksen farkkutakkini. Kehitin naiselle mielessäni tarinan ja haluan ajatella, että hänen oma vaatekaappinsa on paisunut niin suureksi, että hän diilaa vintage aarteita oman toiminimensä alla.

Pikaruuan ei aina tarvitse olla ikävää. Kaikki ruokailuun liittyvä (paitsi tarjotin) oli mahdollisuus laittaa roskiin. Mielestäni mainio idea, mitä en ennen ole tullut ajatelleeksi!

Ihana pinkkitukkainen vihannestäti myi minulle makoisia kirsikoita ja kutsui minua ¨darliniksi¨. Pure love in Britain!

Olen ehkä vähän hassu, mutta mielestäni on aika rohkeaa asettaa tavoitteekseen tarjota Lontoon parasta kahvia. Kellä Oulussa olisi pokkaa kirjoittaa mainostauluunsa, että täältä kaupungin parhaat sumpit.

KISU! MIU!

Käväisin Camdenin taidekeskuksessa, jossa oli niin esittely kuin workshop-tiloja. Taiteesta ei valitettavasti saanut ottaa kuvia, mutta saatoin hieman nauraa itsekseni, kun tajusin tulleeni katsomaan pyöränrenkaista ja metallista värkättyjä tilataideteoksia. Kokemus. Tästä viisastuneena voin järjestää ensi kesänä Parkanossa meidän liiterin takapihalla tilataidenäyttelyn.

Good Karma indeed.

Valehtelematta yksi osa matkabudjetistani hujahti katusoittajien taskuihin. Tämä suloinen katusoittelija oli lahjakas ja lantin saatuaan antoi minulle ison halin. Hih.

Brittien ruokatarjonta ei kovin kummoista ole, joten turvauduin markkinapaikkojen foodcornereihin. Päivittäin syömäni streetfood oli maukasta ja tuoretta. Ei tuonut tarvetta Imodiumille.

Oletan, että kuvan miehelle tuli valtava luomisen tuska. Hän ei vilkaissutkaan, kun pöljänä turistina kuvailin hänen tekosiaan keskellä kirkasta päivää Camden Lockin vieressä.

Camden Lock. Varokaa taskuvarkaita. Itse selvisin turistin kaulapussukalla ja isolla hymyllä.

Hostellini Camdenissa osoittautui kulttuurien sulatusuuniksi ja tapasin siellä muummuassa Annelin. Suosittelen lukemaan hänen tarinansa henkilötiedot kohdasta. Siinä sitten aamupalalla ennen kello kahdeksaa rupateltiin hieman elämästä.

Hostellista jäi minulle siisti vaikutelma ja voisin palata sinne milloin vain. Hostellin siivooja oli mies, joka aamuisin siivosi hostellin ja päivisin myi vihanneksia hostellin vieressa. Small Talkkausta harrastimme aina tavatessamme.

Pyöriskelin siis aika paljon Camdenin markkinoilla ja yllätys oli melko suuri kun tälläinen pompahti silmieni eteen kaikkien pilipali- kojujen jälkeen. Hämmentävässä bileostosluolassa jytäsi konemusiikki ja siellä myytiin pimeässä loistavia asioita. Nimenomaan asioita. Asioiden malleina toimivat robotit. Ei tuota paikkaa osaa selittää. Menkää ja nähkää.

Markkinoiden kojut näyttivät usein tältä. Koska markkinat ovat iso juttu kirppareiden ja vintagen rinnalla, useat muotisuunnittelijat ovat vaatteineen asettuneet myös markkinapaikoille.