Vaihtarina, isäntäperheenä sekä yhteyshenkilönä oleminen ja
eläminen on tullut tutuksi meille vuosien varrella. Emilia ei ole käynyt
yliopistoaikanaan vaihdossa, vaikka taitaa sekin olla vielä edessä... Katarina
oli sen sijaan vuoden ahkerasti opiskelemassa yhdessä maailman ihanimmista ja
monipuolisimmista kaupungeista eli Berliinissä. Postaus Berliinistä
ehdottomasti tulossa!
Haluamme kuitenkin valaista teitä vaihdosta, jonka monet
suorittavat lukioajalla, sillä meillä kummallakin on kokemusta siitä, tosin
täysin eri suunnilta.
Emilia tapasi kesällä 2012 vaihtovuotensa yhteyshenkilön Henningin Hampurissa.
Emilia vaihtari ja yhteyshenkilö: Historiani
vaihto-oppilasjärjestö AFS:n kanssa alkoi 2008, kun lähdin vaihtoon Saksaan
Bremerhaveniin. Ihmiset, lähtekää vaihtoon! Tämä ei ole vinkki, vaan käsky. Oma
vaihtokokemukseni oli positiivinen: perheelläni oli satoja lehmiä, kymmeniä
hevosia ja sain yhtäkkiä kaksi murkkuikäistä pikkuveljeä. Leikin vuoden
farmaria isolla tilalla, kun Suomessa siihen aikaan meillä Parkanossa oli vain
neljä hevosta, eikä yhtäkään lehmää. Okei, en oikeasti heti innostunut
farmariajatuksesta, vaan purskahdin itkuun luettuani vaihtopaikan sijainnin-
toivuin melko nopeasti. Todellisuudessa oma vaihtoni opetti elämästä ja karsi
turhan naiiviuden pois.
Heti vaihdon jälkeen en kokenut vaihto-oppilasvuottani kovin
ihmeelliseksi seikaksi elämässäni, lähinnä mukavaksi lisäksi. Myöhemmin
kuitenkin tajusin, kuinka siistiä oli oikeasti
viettää elämää ulkomailla jo niin nuorena (kyllä olen näköjään hidasälyinen) ja
halusin mukaan AFS-järjestön toimintaan. Toisin sanoen tunne, kun saa itse
tehdä jotain mahtavaa ja haluaa tarjota muille saman mahdollisuuden.
AFS- urani aloitin ihmisten haastattelulla, jotka halusivat
Suomesta vaihtoon ulkomaille. Parasta kuitenkin on ollut, kun sain ’oman’ vaihtarin
Kathin. Olen viralliselta titteliltäni Kathin yhteyshenkilö ja näemme noin
kerran kuussa. Yleensä teemme jotain supereksoottista ja jännittävää, kuten
käymme kahvilla tai leffassa.
Emilia ja Kathi Puistolassa.
On ollut hauska kuulla, miten Kathi on kokenut vaihtonsa
täällä ja totta kai sitä on tullut mietittyä, kuinka se omalla kohdalla sujui silloin vuosia
sitten. Ei kommentteja.
Kuitenkin koko jutun pointti on se, että jos vaihtoon lähtö
on juuri nyt mahdotonta (usko mua se ei ole!), hanki oma vaihtari! Tai ottaen
monet lukijamme huomioon niin, hanki vaihtari vanhemmillesi. Mielestäni
vaihtarin ottamista kannattaa markkinoida erityisesti heille, sillä uskon monen
lukijoista muuttaneen pois kotoaan, jonne on yllättäen jäänyt ylimääräinen
huone.
Katarinan ja Emilian niksipirkkassa tänään: Miksi haluat
hankkia vanhemmillesi vaihtarin?
1 )
Todennäköisesti vanhempiesi kielitaito on
ruostunut tai he sanovat osaavansa vain vähän englantia. Tämä ei todellakaan
ole este! Olen noin 100% varma, että jos vaihtarin hankkii Aasian syrjäkyliltä
hän osaa lähes yhtä paljon englantia kuin vanhempasi. Pantomiimi kunniaan!
2 )
Ei tarvitse matkustaa. Jos vanhempiesi työ vie
aikaa ja he harmittelevat, että taas jää etelän hiekkarannat näkemättä, latino
suoraan Etelä-Amerikasta tuo kummasti aurinkoa elämään.
3 )
Kokemus, kokemus, kokemus. Ikinä ei voi tietää,
mitä elämällä on annettavana ellei anna sille mahdollisuutta.
4 )
Vanhemmat, jotka eivät osaa päästää irti
lapsistaan saavat jatkettua vanhemmuuttaan vaihtamalla oman lapsen huolehtimisen
vaihtariin. Kummasti saat vanhempien huomion pois omasta elämästäsi!
5 )
Jos
kotona on vielä muita sisaruksia, niin HE joutuvat avaamaan suunsa ainakin
aluksi jollakin muulla kielellä kuin sillä äidinkielellään. Eikö suomalaisissa
kouluissa nimenomaan ongelmana ole kielenkäyttämisen puute. Kymppi enkussa
paperilla on huonompi kuin seiskan enkku käytännössä. Kummalla pärjää paremmin
jatkossa? Ja kenties yläasteiässä aloitettu saksa ei jääkkään alkeistasolle,
kun perheeseen pamahtaa Albrecht aus Deutschland.
6 )
Kenties vahvistaa perhedynaamiikkaan, kun pitää
vähän panostaa. Esimerkiksi saman päivällispöydän ääreen kokoontumiseen
päivittäin? /turhat riidat saattavat käydä taistelematta, kun ei kehtaa karjua
naama punaisena vaihtarin edessä.
Katarina ja hänen perheensä vaihtari Kelsy Venezuelasta 2008.
This post is about those people that have an impact on a exchange year, host families, contact persons and siblings. Exchange year is a great opportunity!
-Katarina&Emilia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti